She’s our beloved mother, whom we, her children, love.
It’s here that God is dwelling, in spirit here is found;
of truth it is the pillar, and is it’s very ground.
Jumalan valtakunnassa äideillä on usein paljon lapsia ja he vastaanottavat kaikki arvokkaina lahjoina. Jokainen lapsi tuo perheeseen yksilöllisen persoonan ja lahjat sekä paljon iloa äidilleen ja isälleen, jotka eivät halua asettaa keinotekoisia rajoituksia näille lahjoille.
Usein puhumme Jumalan valtakunnasta hengellisenä äitinä. “Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme.” (Gal. 4:26) “Äiti ruokkii ja huolehtii lapsistaan. Niin tekee myös Jumalan valtakunta, hengellinen äiti, jota Vanhassa Testamentissa edustaa Rebekka-äiti.” (Uskon kautta, s.31)
Äiti, joka toivottaa Jumalan lapset tervetulleeksi, huolehtii ja rakastaa heitä, hyväksyy heidät iloiten aivan niinkuin tekee luonnollinen äitikin, joka ottaa vastaan kaikki hänelle annetut lapset.
Tämä valtava rakkaus ja hyväksyvä armo on ollut viime aikoina esillä LLC:n, SFC:n ja SRK:n johtokuntien jäsenten ja sananpalvelijoiden välisissä keskusteluissa. Nöyrin sydämin ja kiittäen Jumalan lahjoista ja ohjauksesta olemme saaneet olla oppimassa, “mikä on se leveys, pituus, syvyys ja korkeus” ja “Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden” “Ja Kristuksen rakkauden tuntisitte, joka kaiken tuntemisen ylitse käy” (Ef. 3:18) Meille on selvinnyt, kuinka hyväksyvä ja rakastava äiti Jumalan valtakunta todella on, ehkä jopa enemmän kuin moni meistä heikolla ymmärryksellään on käsittänyt.
Uskovaiset ympäri maailmaa
Meidän täytyy todeta Luterilaisen tunnustuskirjan mukaisesti että on olemassa “todella uskovia ja vanhurskaita ihmisiä levittäytyneenä joka puolelle maailmaa.” 1 Hengellinen edeltäjämme Martti Luther sanoi aikoinaan että “Kristittyjä on kaikkialla maailmassa”, että “Kukaan ei voi nähdä, kuka on pyhä tai uskova.” 2 Ja niin me ymmärrämme että Rebekka-äiti ilolla hyväksyy kaikki, jotka haluavat olla hänen lapsiaan, riippumatta siitä, kuuluvatko he meidän tiettyyn uskovaisten yhteisöön.
Jumalan valtakunta on meille rakas, “rakas äitimme, jota me, hänen lapsensa, rakastamme” (SHZ 188). Täällä löydämme lohdun ja syntien anteeksiantamisen. Mutta on olemassa vaara, että korostamme liian paljon Jumalan valtakunnan organisaatiota, ihmisten yhteisönä ja teemme Jumalasta toissijaisen. “…kunniaani minä en toiselle anna.” (Jes. 48:11)
Voimme myös tarkastella Lutherin sanoja: hän kirjoitti että jokainen, joka “väittää että ulkoinen yhteisö tai ulospäin näkyvä yhteisöllisyys muodostaa Kirkon, esittää mielivaltaisesti vain omaa mielipidettään.” Meidän täytyy noyrästi yhtyä uskonveljemme sanoihin “Ei ole sanaakaan Pyhissä Kirjoituksissa, jotka osoittaisivat että sellainen puhtaasti ulkoinen Kirkko olisi Jumalan asettama.” 3
Oulussa SRK:n toimistolla pitämämme kokouksen aikana saimme olla Jumalan Sanan rakkaudellisessa ohjauksessa ja kokea hengen yhteyttä. Ilon kyynelten läpi eras veljistä luki Raamatusta yksinkertaisen neuvon, kuinka voimme tietää, missä Jumalan Henki on. “Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.” (1. Joh. 4:2) Jokainen henki, hän toisti ja jatkoi lukemalla kuinka voimme tunnistaa Jumalan lapset: “Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa.“ (1. Joh. 4:15)
Toinen veljistä muistutti että Apostoli Paavali näki pakanatkin Jumalan silmissä tasavertaisina. Hän huomautti että se oli merkittävä uusi ilmoitus myös sen ajan Vanhan Liiton uskovaisille. “Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa,” Paavali kirjoitti, Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.Onhan kirjoitettu: “Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” (Room. 10:12-13)
Sitä seuraavien jakeiden saarnaamisesta nousi esille kysymys: Kuinka muut ihmiset voivat “Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?” Luther kirjoitti että se, joka kuulee evankeliumin ja uskoo sen ja on kastettu, on kutsuttu ja pelastettu. Hän lisää “Evankeliumi ei ole mitään muuta kuin julistus Kristuksesta.” 4
Emme voi antaa evankeliumiin ja anteeksiantoon liittyvien perinteidemme irrota Jumalan Sanasta. “Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.” (Ilm. 22:19) Tämä paikka kertoo, että kuka tahansa, joka kutsuu Hänen nimeään, pelastetaan, ja sitten yksinkertaisesti huomauttaa että ihmiset eivät voi kutsua jotain, josta he eivät ole vielä kuulleet.
Paavalin ympärillä oli useita, jotka eivät olleet kuulleet Jeesuksesta. Tänään emme todellakaan voi sanoa samoin ovathan monet miljoonat uskollisesti lukeneet samaa Raamattua meidän kanssamme ja ylistäneet Jumalan nimeä omissa kirkoissaan.
Jumalan tiet ylittävät ihmisymmärryksen
Ihmisen mieli taistelee tällaista osallisuutta vastaan. Keitä ovat nämä tuntemattomat, joita meidän pitäisi pitää matkakumppaneinamme taivaanseen johtavalla tiellä? Kuinka he saavat omat syntinsä anteeksi? Nämä kysymykset nousevat synnin valtaamasta omasta lihastamme.
On tärkeää muistaa että meidän lihallisen järjen rajoitukset eivät rajoita Jumalan armoa. “Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti.” (Ef. 3:20)
Apostoli Paavali muistuttaa meitä “Lahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.” (1. Kor: 4-6)
Olemme nähneet Laestadiuksen jälkeen monissa historiamme surullisissa vaiheissa, kuinka on unohdettu “…sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.“ (Matt. 23:23) ja vähäpätöiset asiat ja persoonallisuuden erot ovat johtaneet tarpeettomiin erimielisyyksiin ja jakautumisiin.
On kirjoitettu: “Ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan.” (1. Kor. 12:25)
Veljemme Juhani Raattamaa, jonka kuva on Lutherin ja Laestadiuksen kuvien rinnalla muutamissa toimitaloissamme, kunnioitti Apostolin viestiä sen hengellisen myrskyn aikana, joka oli Siionissamme noin sata vuotta sitten. Hän jatkoi sen merkittävän sananpalvelijan rakastamista, joka oli torjuttu epämääräisten asioiden vuoksi, joita harvat meistä enään muistavat. Tämä sananpalvelijan täytyi jatkaan uskonmatkaa Esikoisiksi kutsutun ryhmän kanssa. Tämän “rakkaan veljen ja työmiehen” kuoleman jälkeen Raattamaa muisti häntä “ilolla ja surulla, vaikka hänen ruumiinsa lepää isänmaansa rinnassa, mutta hänen kirkastettu sielunsa iloitsee Jumalan paratiisissa.” 5
On helppo vastata kysymykseen näiden muiden uskovaisten syntien anteeksiannosta esikoisten veljiemme kohdalla: he saarnaavat sitä Jeesuksen nimessä ja veressä aivan niinkuin mekin. Yhdysvalloissa ja Suomessa on tuhansia, jotka vastaanottavat iloiten tämän viestin joka sunnuntai. Raattamaan sanoin se anteeksiantamus on annettu “uskovaisten joukolle, joka on levitetty kaikkialle maailmaan kaikkien kansojen ja kielten joukkoon. Parannuksen ja syntien anteeksiannon saarna on heidän keskellään tunnustettu.” 6
Olemmeko olleet kuin Johannes, joka kielsi muukalaista häätämästä pahoja henkiä Jeesuksen nimessä vain koska tämä muukalainen ei vaeltanut opetuslasten kanssa? Elämän Herra ei kiittänyt Johannesta tästä. Päinvastoin hän sanoi “Mutta Jeesus vastasi: “Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.”” (Luuk. 9:50)
Jumalan valtakunta ei ole mikään yksikkö Minnesotassa tai Oulussa, aivan niinkuin kuin se ei ollut “sidottu Roomaan” Lutherin aikoina.7 Ennenkin se on “yhtä laaja kuin maailma, yhden uskon yhteisö, hengellinen, ei ruumillinen, sillä se, joka uskoo, ei ole ruumillinen eikä näkyvä.
Rajaton armo
Paavali sanoi että Jumala haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan ja että he saisivat tietää totuuden. Siispä ei ole Jumalan tahto, että kukaan joutuisi kadotukseen. Hän ei ole valmistanut helvettiä ihmisille vaan paholaiselle ja hänen enkeleilleen.8 Paavali kirjoittaa “Ei Herra… ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet. 3:9)
Voimmeko heikolla ymmärryksellämme väittää että Jumala ei ole onnistunut täyttämään tahtoaan lukuunottamatta pientä siioniamme? “Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (Jes. 55:8-9)
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. “ (Luuk. 12:32) Samalla tavalla kuin Paavalin puhui niistä, jotka eivät olleet kuulleet, oli silloin selvästi paikalla pieni lauma. Vanhan liiton lupaukset oli juuri täytetty Jeesuksen syntymän jälkeisinä muutaman vuosikymmeninä. Nyt 2000 vuotta myöhemmin meidän aikanamme maailma on täynnä ihmisiä, jotka iloiten kantavat kristityn nimeä. Meidän ei pitäisi ehättää tuomitsemaan heidän uskoaan. “Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. “ (Luuk. 6:37)
Meidän Herramme ja pelastajamme Jeesus Kristus lähetettiin mailman kaikkien syntien puolesta, ei vain meidän syntiemme tähden. “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) On armojen armo olla Jumalan valtakunnassa. “Uskomme on paras lahjoista, jonka voimme omistaa. Kristuksen kautta meillä on kruunun toivo.” (SHZ 403)
Mutta nyt Jumalla ajallaan on ilmoittamassa meille, kuinka meidän ei pitäisi olla liian nopeita väittämään että muut eivät olisi myös Hänen omiaan. “Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.” (Ps. 145:18-20)
Muutamia huomioita ja kommentteja:
Tänään on huhtikuun ensimmmäinen päivä ja tämän “artikkelin” päivä määrä ei ole sattumaa; itse asiassa kukaan kirkon työntekijä ei kirjoittanut mitään tästä millekkään kirkon lehdelle. (Insertti kuitenkin on kirkon laulukirjan säkeistö, Anna Tulkin runoilema.) Se on “vielä julkaisematon” ja tulee sellaisena aina olemaankin, koska se on parodia, jonka kirjoitin loman kunniaksi. LLC:n, SFC:n ja SRK:n edustajien välillä on ollut viime aikoina keskusteluja, mutta epäilen vakavasti että universalismi tai edes “maailmallisten” kristittyjen hyväksyminen olisi ollut agendalla.
Voin edelleen kirjottaa kuin uskovainen, mutta en ole lestadiolainen enkä edes kristitty (Enkä edes tällä hetkellä varma siitä, että ällistyttävän ja samalla tieteellisesti selitettävän universumimme takana olisi Jumala, mutta se on kokonaan toinen aihe.) Mutta tunnen useita ihmisiä, jotka olivat ennen lestadilaisia, ja muutamia, jotka edelleen istuvat seurapenkissä ja hiljaisesti kestävät kipeät epäilyksensä ja kognitiiviset dissonanssinssa. Monet lähteneistä ovat edelleen jonkin lajin kristttyjä ja he saavat vanhoilta veljiltä ja siskoilta kuulla että heidän uskonsa on arvoton ja merkityksetön.
Tämä on heidän kaikkien kirjoittama. Kunpa rakas kirkkomme saisi kehittyä tällaiseen myötätuntoiseen ja realistiseen asemaan, jota tämä essee kuvailee (huom. Edelleen vain parodiana) meidän elinaikanamme tai edes lastemme.
Kirjoitin tämän myös teille, jotka edelleen olette lestadiolaisia. Tiedät kyllä, kuka olet: paras tyhjentää sivuhistoriasi ennenkuin kukaan saa tietää! Toivon, että olet löytäny jotain ajateltavaa. Jokainen näistä sitaateista on todellinen ja merkityksellinen. Ajattele, kuinka paljon sinä syrjäytät Pelastajaasi ja kaikkivaltiasta kaikkeuden luojaa kun teet hänestä mahdollisen pelastamaan vain 0.0002% mailman väestöstä.9
Koska Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia, yksi tai kaksi vastustavaa näkökulmaa voidaan valita ja vahvistaa tällaisella lestadiolais-tyylisellä sitaatti-pommituksella, jota yritin toteuttaa tekstissäni. Voitaisiin kirjottaa toinen oikeaoppisemi essee Jumalan vihasta ja siitäkuinka hän aikoo käyttää rajatonta valtaans kiduttaakseen lähes koko luomaansa ihmiskuntaansa lestadiolaisuudettomuudesta. Mutta se olisi mielestäni vähemmän rehellinen ja kiinnostava ja ehdottomasti huomattavasti masentavampaa luettavaa.
Notes
-
Philipp Melanchthon, The Apology of the Augsburg Confession, in Concordia: The Lutheran Confessions, Paul T. McCain, ed. (2005), p. 146. Melanchthon, Luther’s co-worker in the Reformation, wrote the Apology to defend The Augsburg Confession that they had published a year earlier. Luther was involved with the writing of the Apology and approved of it. In a 1533 letter, he urged Leipzig Christians to adhere to both works (McCain at p. 70). ↩
-
Martin Luther, The Papacy at Rome. In Works of Martin Luther (“Philadelphia Edition”), pp. 361, 391. ↩
-
The Papacy at Rome, pp. 350, 355. ↩
-
Martin Luther, The Epistles of St. Peter and St. Jude Preached and Explained, “The Second Epistle General of St. Peter,” Ch. 1. ↩
-
Juhani Raattamaa, 1892 letter following the death of John Takkinen. From The Streams of Life, Carl Kulla, ed. (1985), p. 393. ↩
-
Juhani Raattamaa, sermon given 1894. From The Streams of Life at p. 181. ↩
-
The Papacy at Rome, p. 361. ↩
-
These three sentences are actually a quote from Journey of Fiery Trials (1961) by Lauri Taskila, a Laestadian preacher, which have ample support in the Bible, e.g., 1 Timothy 2:1-6; 2 Peter 3:1. But in the real world outside of an April 1 parody, Taskila went on with an unsurprising Laestadian qualifier: “Of course, it is the will of many men to die blessed, but the world is dear and its vanishing course is pleasing where slavishness and scorn of men keep them from repentance” (pp. 58-59). Apparently the threat of infinite, eternal torture is not incentive enough for all those uppity folks. ↩
-
Some further reading along those lines: “God’s Kingdom,” “Sailing in a Sea of Humanity,” and “The Christmas Program.” ↩
